Historia

Yhdistyksen pieni historiikki on julkaistu 2007. (Sen on kirjoittanut Mari Mörö) 

Yhdistyksen 30-vuotisjuhlien historiikin laativat Anssi Krannila, Viljo Muuronen ja Kaarina Hänninen 2017.

Kaarina Hänninen esitti historiikin 30-vuotisjuhlassa:

 

Mikkelin Puutarhayhdistys 30 vuotta

Kun puutarhayhdistys täyttää 30 vuotta, voidaan ajatella, että eihän se vielä paljon ole. Onhan alan keskusjärjestökin Puutarhaliitto perustettu jo vuonna 1925 ja useimmat maamme vastaavista yhdistyksistä ovat meidän yhdistystä vanhempia.

Meidän juuremme ovat kuitenkin kauempana kuin vuodessa 1987. Nimittäin vuonna 1929 perustettiin Mikkelin Puutarhaseura ry. Se oli lähinnä ammatillista puutarhaviljelyä harjoittavien ja muidenkin ammatissa toimivien puutarhureiden yhteisö ja keskustelufoorumi. Jäsenistöltään se oli suppea, koska ammattiväkeä Mikkelissä oli melko vähän. Toimintakin oli aika-ajoin pysähdyksissä. Tästä kertoo mm. puutarhaopettaja Antti Järvisen ponnekas esiintyminen syksyllä 1940 pidetyssä kokouksessa. Hän korosti Mikkelin Puutarhaseurankin arvokasta tehtävää maamme jälleenrakennustyössä. Tärkeimpänä hän piti elintarvikkeiden tuottamisen ja hedelmänviljelyksen nopeaa elvyttämistä Mikkelin seudulla.

Meillä on lisäksi toisetkin juuret. Nimittäin vuonna 1952 kaupunkiin perustettiin Mikkelin Kotipuutarhayhdistys. Omakotiasuminen oli lisääntynyt ja sen myötä syntyi tiedon tarve kotipihan hoidosta. Yhdistys otti perustehtäväkseen jäsentensä neuvonnan. Pihakilpailut tulivat myös voimakkaasti mukaan. Mikkelin vanhoilla omakotialueilla näkee vieläkin palkintolaattoja talojen seinissä.

1980-luvun alkupuolella molempien yhdistysten jäsenmäärässä oli laskua. Toimintakin molemmissa yhdistyksissä oli laantumassa. Samanaikaisesti erilaisten harrastusten ja ajanviettomahdollisuuksien tarjonta ja houkutukset lisääntyivät ja ihmisten ajasta kilpailtiin entistä enemmän.

Lisäksi aktiiviset henkilöt toimivat useissa yhdistyksissä. Katsottiin myös peiliin ja todettiin, että molempien yhdistysten toiminnassa oli runsaasti päällekkäisyyttä. Monien neuvotteluiden tuloksena vanhat yhdistykset päätettiin lakkauttaa ja niiden tilalle perustettiin Mikkelin Puutarhayhdistys ry.

Lähtökohtaisesti molempien entisten yhdistysten toiminnan tavoitteet olivat hyvin samansuuntaisia, mikä osaltaan helpotti yhdistymistä. Aluksi yhdistyksessä toimi erilaisia jaostoja, joista kukin edusti tiettyä ammattialamme osa-aluetta tai toimintamuotoa. Jaostojen toiminta jäi kuitenkin vähäiseksi. Ainoastaan Kotipuutarhayhdistykseltä ”perittyä” pihakilpailutoimintaa hoitava jaosto toimi pitkään.

Näin siis kahdesta tuli yksi ja uuden yhdistyksen vastuulle tuli vaalia molempien entisten yhdistysten perinteitä.

Jäsenmäärämme on vaihdellut sadasta kahteensataan. Parhaimmillaan olemme päässeet yli kahdensadankin. On hienoa, että vuosien varrella on löytynyt alasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita toimimaan yhdistyksessä ja siten viemään alaamme eteenpäin yhteiseksi hyväksi.

Puheenjohtajat

Yhdistyksen puheenjohtajan rooli on kaiken toiminnan sydän, se käynnistävä voima, joka saa hallituksen ja jäsenet yhteiseen toimintaan. Hallitus puheenjohtajan johdolla määrittelee toiminnan tavoitteet ja suunnan sekä suunnittelee konkreettiset tapahtumat.

30-vuotisen toiminnan aikana yhdistyksellä on ollut kahdeksan puheenjohtajaa.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Helminen. Hänen toimiaikansa jäi lyhyeksi, vain vuoden mittaiseksi, paikkakunnalta pois muuton vuoksi.

Helmistä seurasivat Aimo Lähdemäki, Sirpa Ollonberg, Tuula Salminen, Merja Tiusanen (nyk. Suvikallio), Tuula Toivonen, Mari Mörö ja nykyinen puheenjohtajamme Päivi Avela.

Pitkäaikaisin puheenjohtaja oli Aimo Lähdemäki, joka johti yhdistystä yhdeksän vuoden ajan. Tuula Salminen, Merja Tiusanen ja Tuula Toivonen toimivat kukin johtotehtävissä viisi vuotta, muut puheenjohtajat lyhyemmän aikaa.

Suomeen perustettiin 1990-luvulla muutamia vihertietokeskuksia. Yksi näistä eli Järvi-Suomen Vihertietokeskus syntyi Mikkeliin. Sen toiminnallisena operaattorina toimi Tuula Salminen. Hän lupautui ja valittiin Mikkelin Puutarhayhdistyksen puheenjohtajaksi v 1998. Tuula oli nuori ja idearikas hän toi yhdistyksen toimintaan uusia tuulia. Hän viritti ajatuksen yhteistyökumppaneista ja yhdessä tekemisestä. Näin myös kehittyi kumppanuus sittemmin perustetun Mikkelipuiston kanssa.

Merja Tiusasen (nyk. Suvikallio) puheenjohtakaudella alettiin levittää puutarhakulttuuria muillekin kuin oman yhdistyksen jäsenille. Erityisesti kehitettiin toimintaa nuorille perheille ja lapsille. Keväisin Mikkelin torilla oli osasto, jossa pikkulapset saivat koulia kaalin tai salaatin taimia pikkuruukkuihin ja viedä niitä koteihinsa. Syystapahtumassa lapset saivat istuttaa kukkasipuleita.

Tuula Toivonen oli puolestaan hyvä organisaattori, varsinkin retkien järjestäjänä. Retket, esimerkiksi Viroon, lisääntyivät. Joskus ne toteutettiin yhdessä toisten puutarhayhdistysten tai muiden organisaatioiden kanssa.

Mari Mörö tunnetaan intohimoisena puutarhurina. Hänen omaa puutarhaansa leimaa valtava lajirunsaus ja niinpä Marin aikana oli innokasta siementen vaihtoa. Se taas lisäsi puutarhaharrastajien yhdistysympyröissä näkymätöntä toimintaa – oman pihan kylvöksiä ja taimikasvatusta – eikö se olekin hienoa puutarhaharrastuksen edistämistä.

Nyt Päivi Avelan aikana on pyritty järjestämään säännöllisesti luentoja ja myös retkiä. Olemmekin saaneet mukavasti myös yhdistyksen ulkopuolisia osallistujia mukaan tapahtumiin.

On syytä nostaa esille myös varapuheenjohtajamme. Nyt ei tarvitse puhua monikossa eikä luetella nimiä, sillä koko yhdistyksen 30-vuotisen ajan varapuheenjohtajana on toiminut Viljo Muuronen. Hänen ansiotaan on hyvät ja toimivat suhteet Mikkelin kaupungin kanssa. Tämä on ollut arvokasta yhdistyksen toiminnan kannalta.

Muita toimihenkilöitä

Mikään yhdistys ei toimi vain puheenjohtajan voimalla, vaan tarvitaan myös muita vastuunkantajia. Heistä suurinta taakkaa kantavat sihteerit ja taloudenhoitajat. Sihteereitä yhdistyksessämme on ollut toista kymmentä. Nostan esille yhden nimen, Sirpa Vesanen. Hän toimi sihteerinä kymmenen vuotta. Sen lisäksi hän oli vielä muutamia vuosia hallituksen jäsenenä. Nykyinen sihteerimme on Pirjo Huuhtanen. Hän on ehtinyt toimia sihteerinä nyt kaksi vuotta.

Rahastonhoitajan epäkiitollisessa toimessa oli 13 vuotta Kaija Herranen. Helena Siiriläinen toimi kuusi vuotta ja nykyinen taloudenhoitajamme Tapani Varjus on hoitanut tehtävää samoin 6 vuotta.

Jokaiselle yhdistykselle on onni, jos joukosta löytyy taiteellisia ja nykyajan tietotekniikkaa hallitsevia henkilöitä. Meillä on ollut onni saada joukkoomme Eija Vatanen-Siitari, joka on huolehtinut nettisivuistamme siitä lähtien, kun ne yhdistykselle saatiin vuonna 2013. Hän on huolehtinut myös markkinoinnista ja hänen johdollaan suunniteltiin ja hankittiin varainhankintaa ajatellen yhdistykselle nimikkopaita, kassi ja kortteja.

 

Toimintamuotoja

Kymmeniin vuosiin mahtuu hyvin monenlaista toimintaa. Seuravassa muutamia esimerkkejä pääosin viime vuosilta.

Kesäiset puisto-, puutarha- ja pihakävelyt ovat olleet suosittuja. Yleisöennätys koettiin kaksi vuotta sitten, kun Otavan koulutilan Anssi Krannilan ja Kalervo Valon vetämään iltakävelyyn osallistui noin 120 henkilöä.

Tässä yhteydessä voidaan mainita myös keskusjärjestömme Puutarhaliiton luotsaamat Avoimet puutarhat -tapahtumat. Muutamat yhdistyksemme jäsenet ovat ilahduttavasti avanneet puutarhansa kävijöille.

Erilaiset luennot ovat aina olleet yksi keskeisimmistä Puutarhayhdistyksen toimintamuodoista. Luentojen aihepiiri on ollut laaja kattaen niin pihan koristekasvillisuuden, hyötytarhan kuin erilaiset rakenteetkin.

Luennot ovat olleet jäsenille maksuttomia, muilta on peritty 5 euroa. Joka kerta mukaan on tullut ulkopuolisiakin, mikä on ollut ilahduttavaa. Uusia jäseniäkin on tällä tavalla saatu.

Luennot ovat myös saaneet hyvän vastaanoton. Viime talvena Paula Ritanen-Närhi houkutti paikalle noin 80 henkilöä. Onneksi oli varattu riittävän kokoinen tila. Aiheena oli Paulan puutarha-paratiisi takapihalla. Suvi Lehtosen Lavaviljelystä kertovaa esitystä tuli kuulemaan noin 60 henkilöä.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä antamaan kuvaa aiheiden moninaisuudesta:

Ikäänny onnellisesti puutarhassa (Erja Rappe)

Kauniit ja kestävät pensasruusut (Pirjo Rautio)

Fengshui puutarhassa (Päivi Avela ja Eija Vatanen-Siitari)

Kuinka hyötyä puutarhan tuholaisten luontaisista vihollisista (Anne Piirainen)

Uudet ja vanhat perennat (Ella Räty

Pihan ja kodin valaistus (Elisa Hillberg)

Pihan rakenteet (Pekka Ilen)

Ideoita omaan pihaan (Viljo Muuronen)

Kodin vihannekset ja hedelmälaijikkeet (Anssi Krannila)

Siperiaa ja sikureita (Bertalan Galambosi ja Kaarina Hänninen)

Sibelius ja Ainolan puutarha (Kaarina Hänninen)

 

Myös toiminnallisia tapahtumia on järjestetty:

Teppo Kaarniemi ja Anssi Krannila ovat ohjanneet omenapuiden ja pensaiden leikkausta. On havainnoitu sipulikukkien istutusta ja kasvien talvisuojausta.

Ulkopuolisten ohjaamia kursseja ovat olleet mm. Kranssikurssi luonnonmateriaaleista ja Pajunsidontakurssi.

 

Vuosittain toistuvia tapahtumia ovat olleet Mikkelipuiston kevät- ja syystapahtumat, joissa yhdistys on pyrkinyt olemaan mukana omalla osastollaan. Lisäksi siellä on ollut Teppo Kaarniemen ja Anssi Krannilan suositut omanalajikenäyttelyt.

Kasvien vaihtopäiviä on järjestetty useita.

Aiempina vuosina harrastettiin myös erilaisia kilpailuja. Perinteisin kilpailu on tietysti ollut pihakilpailu, jossa kerros- ja rivitaloillakin oli omat sarjansa.

Joitakin kertoja järjestettiin myös ”kaunein parveke”-kilpailu.

Yhteistyössä sanomalehti Länsi-Savon kanssa toteutettiin valokuvauskilpailu sekä Mikkelin ravintoloiden terassien viihtyvyyskilpailu.


Tyypillistä yhdistysten toimintaa ovat
retket. Niitä on meidänkin yhdistyksessä järjestetty useita. Tutustumismatkat erilaisiin kohteisiin ovat aina kiinnostaneet yhdistyksen jäseniä. Jos niitä ei jostain syystä ole ollut tarjolla niiden perään on kyselty innokkaasti.

Suosittuja matkakohteita ovat olleet niin Mustilan arboretum kuin Kotkan Sapokanpuistokin. Retket ovat ulottuneet myös Mikkelistä katsottuna kauempiinkin kohteisiin kuten Naantalin Kultarantaan ja Fiskarsin vanhaan kulttuuriympäristöön.

Myös retket taimistoihin ja lähiseudun puutarhoihin ovat aina olleet suosittuja. Niistähän saa helposti uusia ideoita oman pihan kasvivalikoiman täydentämiseksi. Paluumatkalla auto helposti täyttyy kerta toisensa jälkeen retkeläisten kasvihankinnoista.

Unohtaa ei sovi myöskään yhdistyksen järjestämiä matkoja valtakunnallisiin puutarhanäyttelyihin, mitkä ovat aina kiinnostaneet alan harrastajia.

Helsingin näyttelyn lisäksi on vierailtu mm. Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Kevätaikaan järjestetyistä näyttelyistä on ollut kätevä hankkia vaikkapa sellaisten kasvilajien siemeniä mitä ei paikallisista liikkeistä ole löytynyt.

Jonkun kerran on vierailtu myös suomalaisen puutarhaopetuksen kehdossa Lepaalla, missä tavallinenkin puutarhaharrastaja saa kuvan alan opetuksesta maassamme.

Ulkomaille suuntautuvia matkoja on järjestetty mm. Ruotsiin, Viroon ja Latviaan. Virolaiset taimistot houkuttelevat meikäläistä runsaammilla kasvivalikoimillaan. Aina ei kuitenkaan muisteta sitä, että se mikä menestyy Virossa ei välttämättä menesty Mikkelin seudulla.

 

Täytyy vielä mainita, että yhdistys on pieneltä osin tehnyt myös kasvienelvytystyötä.

Pertti Helminen, ensimmäinen puheenjohtajamme, löysi mansikkamaastaan erikoisuuden. Se oli harmaaleppä ”Johanna”. Sen lisäystä ja myyntiä yhdistys aikanaan hoiti.

 

Uudempi vastaava toiminta on Dahlia ”Tikkalan” lisäys ja myynti. Tämä daalia saatiin pari vuotta sitten eräästä pihasta tästä Mikkelin lähistöltä Tikkalan kylästä. Omistajat eivät enää jaksaneet ylläpitää noin 100 m pitkää vanhaa upeaa daaliaistutustaan ja erinäisten vaiheiden jälkeen yhdistyksemme alkoi lisätä ja levittää tuota kaunista vanhaa daaliaa. Se onkin levinnyt jo eri puolille maatamme.

 

Lopuksi on syytä kiittää yhteistyökumppaneita vuosien varrelta: Mikkelin kaupunki, Mikkelipuisto, Länsi-Savo, Otavan koulutilan ystävät ja Hirvensalmen taimisto ansaitsevat kiitokset. Pienille yhdistyksille yhteistyö on hyvin tärkeää.

On väitetty, että Puutarhayhdistyksen toiminta on ollut laimeahkoa, ehkä näin ainakin aika-ajoin on ollutkin. Toisaalta kuitenkin tapahtumia on järjestetty, mutta jäsenistö ei ole aina välttämättä aktivoitunut. Ajoittain on myös ollut vaikea saada toimijoita. Etenkin nykyisin on runsaasti erilaisia yhdistyksiä ja harrastusmahdollisuuksia. Samojen ongelmien parissa joutuvat monet yhdistykset painimaan.

Uskomme kuitenkin, että puutarhaharrastus pystyy pitämään puolensa. Siitä on olemassa useita esimerkkejä. Puutarhakaupan hyvä menestyminen on yksi esimerkki. Maailman levottomuudet heijastuvat meillekin ja silloin oman asuinympäristön viihtyisyyden arvo kasvaa. Myös oman, turvallisen, lähellä tuotetun ruoan merkitys näyttää edelleen nousevan ja erityisesti nuorten ihmisten parissa.

 

Tänään kun meillä on täällä mukana kiinalainen nuori pianisti, ei liene sopimatonta muistaa vanhaa kiinalaista sanontaa vai sanoisinko totuutta: mikään ei ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito. Sitä jatkoa ei tässä nyt sanota.

Kuvat Tapani Varjus